Batman Begins (2005)
Ohjaus:
Christopher Nolan
Käsikirjoitus:
Christopher Nolan, David S. Goyer
Näyttelijät:
Christian Bale, Michael Caine, Liam Neeson, Katie Holmes, Morgan
Freeman, Gary Oldman, Cillian Murphy, Tom Wilkinson, Rutger Hauer,
Ken Watanabe, Mark Boone Junior, Linus Roache, Sara Stewart, Jack
Gleeson
Vuonna 2012
katsottu elokuva nro: 193
Pisteet:
***½
Miljonääri Bruce
Wayne (Christian Bale) on itsetutkiskelumatkalla Aasiassa ja
on päätynyt bhutanilaiseen vankilaan seudun pahimpien rikollisten
seuraksi. Tie tähän tilanteeseen avautuu takaumien kautta, joissa
Bruce muistaa vanhempiensa surmat ollessaan kahdeksanvuotias ja
isänsä opetuksen olla pelkäämättä sekä oppia kaatumaan jotta
voisi nousta uudelleen, vanhempien surmaajan myöhemmän vapautumisen
vankilasta sekä syyn miksi hän lähti pois kotikaupungistaan
Gothamista pystyäkseen kostamaan vanhempiensa surmat ja hallitsemaan
vihaansa. Vankilassa ollessaan Bruce tapaa Henri Ducardin (Liam
Neeson), joka edustaa Ra's al Ghulin (Ken Watanabe)
johtamaa Varjoliigaa. Kyseessä on rikollisliiga, joka puhdistaa
pahuutta samoilla keinoilla kuin pahantekijät. Bruce vapautetaan
vankilasta ja hänet kutsutaan liigan luokse vuoriluostariin, jossa
Henri alkaa opettamaan hänelle itämaisia taistelutaitoja ja
kohtaamaan pelkonsa. Pienestä asti Bruce on pelännyt vain yhtä
asiaa, lepakoita. Mutta kun liigan todelliset aikeet selviävät
Brucelle, hän tuhoaa heidän luostarin ja palaa Gothamiin
taistellakseen kadut vallanneita rikollisia vastaan. Aseenaan hänellä
on pelko, jota levittää rikollisiin pukeutumalla lepakoksi. Hänet
aletaan tuntea nimellä Batman. Vastassa on sekä perinteistä mafiaa
että myös Variksenpelätti-nimellä tunnettu rikollinen (Cillian
Murphy). Apuna on uskollinen hovimestari Alfred Pennyworth
(Michael Caine), rehti poliisi James Gordon (Gary Oldman),
varusteita toimittava Lucius Fox (Morgan Freeman) sekä jo
lapsuudesta asti tuttu Rachel Dawes (Katie Holmes).
Alunperin
sarjakuvista tuttu Batman seikkaili 60-luvulla tv-sarjassa Batman
– Lepakkomies sekä elokuvassa Batman – lepakkomies,
joissa Batmanin roolissa nähtiin Adam West. Kyseessä oli
melkoisen koominen versio Batmanista ja pitkään hahmo nähtiinkin
juuri sellaisena. 80-luvulla hahmo muuttui kuitenkin synkemmäksi
niin sarjakuvissa kuin myös elokuvissa. Frank Millerin
kirjoittamat Yön Ritari ja Ensimmäinen vuosi esittelivät hahmon
vanhana ja enemmänkin oman käden oikeuden toteuttajana kuin
supersankarina. Tim Burton taas ohjasi oman näköisensä
elokuvan Batman, jossa hahmoa esitti Michael Keaton
goottitunnelmissa. Burton ohjasi 90-luvun alussa vielä toisenkin
osan Batman – Paluu, mutta sen jälkeen hahmo alkoi mennä
jälleen enemmän koomisuuden puolella ainakin elokuvien puolella.
Joel Schumacherin ohjaama Batman Forever oli vielä
jossain määrin viihdyttävää katsottavaa, mutta saman miehen
ohjaama Batman & Robin taas lähinnä jo nolostuttavaa
katsottavaa. Niissä Batmania esitti ensin Val Kilmer ja
sitten George Clooney. Tuon jälkeen Batmania ei elokuvissa
nähty miltei kymmeneen vuoteen, kunnes Christopher Nolan
pisti hahmon syntyhistorian uusiksi tässä omassa ensimmäisessä
Batman-elokuvassaan. Batman Begins esitteli Batmanin myös
jälleen synkemmissä tunnelmissa, oikeastaan synkimmissä mitä
elokuvapuolella on nähty. Vaikka itse pidänkin edelleen Burtonin
versioita parhaina Batman-elokuvina, on Nolanin luoma versio
Batmanista ehdottomasti ansainnut paikkansa elokuvahistoriassa.
Katsoin elokuvan
nyt kolmannen kerran ja pidin tällä kertaa siitä enemmän kuin
aiemmilla kerroilla. Liam Neesonin esittämä hahmo tuntui aiemmin
melkoisen turhalta, mutta nyt hahmon mukanaolo tuntui
tarpeellisemmalta juonen kannalta, jota keskityin seuraamaan paremmin
kuin aiemmin. Tosin edelleenkin hahmo tuntui elokuvan lopussa olevan
turhankin yksiulotteinen pahis. Kolmannen katsomiskerran myötä tuli
myös selväksi Christopher Nolanin elokuvien suurin ongelma. Ne ovat
usein ensikatsomalta nerokkaasti rakennetun näköisiä ja kuuloisia,
mutta mitä paremmin juonikuviota seuraa, sitä enemmän kömmähdyksiä
alkaa löytyä. Tosin tämä Batman Begins osoittautui ainakin
omalla kohdallani hieman päinvastaiseksi ongelman osalta, sillä en
aiemmilla katselukerroilla elokuvaa mitenkään kovin nerokkaana
pitänyt ja nyt sain siitä huomattavasti enemmän irti. Kyseessä on
hyvä Batman-elokuva, muttei kuitenkaan mitään sen ihmeempää.
Nolanin
leikkaustyyli on välillä melkoisen heikkoa. Taistelukohtauksissa se
näkyy ehkä parhaiten, sillä usein kuvakulmat ja -koot ovat turhan
sekavia ja huonosti seurattavia. Musiikinkäyttöäkään Nolan ei
mitenkään mestarimaisesti hallitse, mikä tuli hyvin ilmi kun
kuuntelin elokuvan ääniraitaa tavallisena stereona dolby digitalin
sijaan. Todella hyvän elokuvanhan voi katsoa myös vaikka kokonaan
ilman ääniä (tietysti tekstityksen kera) ja se toimii siltikin
lähes yhtä hyvin. Nolan kaipaa selkeästi avukseen pauhaavaa
musiikki- ja äänitehosteraitaa, jolla saa katsojan suht helposti
unohtamaan juonessa esiintyvät kämmäilyt. Seuraavilla
katsomiskerroilla kämmäilyt alkavat sitten näkymään selkeämmin
kun ensinäkemisen huuma on jo ohitse. Tässä ensimmäisessä
Batman-elokuvassaan Nolan sortuu myös liiaksi katsojan kosiskeluun
heittelemällä typeriä onelinereita ja täysin turhia koomisia
kevennyksiä muutoin melkoisen vakavan menon keskelle.
Jatko-osassahan siihen ei enää niin paljon onneksi sorruttu. Yön ritari onkin hitusen eheämpi Batman-elokuva Nolanilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti