perjantai 15. kesäkuuta 2012

The Woman Knight of Mirror Lake


Jian hu nu xia Qiu Jin (The Woman Knight of Mirror Lake) (2011)
Ohjaus: Herman Yau
Käsikirjoitus: Erica Lee
Näyttelijät: Huang Yi, Dennis To, Anthony Wong, Kevin Cheng, Rose Chan, Pat Ha, Lam Suet, Xiong Xin Xin, To Yu-Hang, Lau Siu-Ming
Vuonna 2012 katsottu elokuva nro: 162
Pisteet: ****½
Erinomainen tositapahtumiin pohjautuva martial arts-draama kiinalaisesta runoilijasta ja vapaustaistelija Qiu Jinistä.
Eletään Qing-dynastian viimeisiä aikoja 1900-luvun alussa. Vapaustaistelija Qiu Jin (Huang Yi) jää kiinni taisteltuaan urheasti Ao Fengiä (Xiong Xin Xin) ja tämän johtamia armeijan joukkoja vastaan. Mantsuvirkamies Li (Anthony Wong) saa estettyä Qiun teloituksen määräämällä tämän kuulusteltavaksi. Qiuta sympatiseeraava Li tuntee hänet ennen kaikkea runoistaan, joita Qiu kirjoitti jo lapsesta lähtien. Qiu alkaakin muistella elämäänsä vankeudessa ollessaan. Hän varttui tuon ajan perinteisessä perheessä, jossa tytöt opetettiin pienistä pitäen alistumaan miesten tahtoon. Hänen isänsä kuitenkin salli Qiulle vapauksia ja opetti tämän lukemaan, kirjoittamaan ja harjoittamaan taistelulajeja. Perinteet velvoittivat Qiun kuitenkin menemään järjestetysti naimisiin Ting-junin (Kevin Cheng) kanssa ja saamaan lapsia. Naisten oikeuksien ajaminen vei hänet kuitenkin opiskelemaan Japaniin, jossa tasa-arvo oli jo paremmin käytössä. Samalla hän tutustui vallankumouksellisia johtavaan Xu Xiliniin (Dennis To), jonka joukkoihin liittyi kukistaakseen kansaa sortavan Qing-dynastian.
Qiu Jin oli todellakin tunnettu kiinalainen vapaustaistelija, joka syntyi vuonna 1875 ja koulutti 1900-luvun alussa vallankumouksellisia taistelemaan Qing-dynastian joukkoja vastaan. Hän jäi myös kiinni, mutta enpä kerrokaan tämän enempää hänen kohtalostaan. Sen voi selvittää itse katsomalla tämän hienon elokuvan, jonka ohjauksesta vastaa hieman yllättäen parhaiten sairaista eksploitaatioelokuvistaan The Untold Story ja Ebola Syndrome tunnettu Herman Yau. Viime vuosina Herman on siirtynyt tekemään tälläisiä vakavammin otettavia draamoja. Ei ihan heti uskoisi miehestä, jonka elokuvissa mm. raiskataan naisia, tapetaan vanhuksia ja lapsia, syödään ihmislihaa, juodaan kusta ja syljetään ebola-virusta ohikulkijoiden päälle. Mutta niin vain Herman tekee nykyään näköjään oikeastaan niitä parhaita Hong Kong elokuvia ainakin tämän perusteella ja näyttää vaikkapa Tsui Harkille mallia miten homma tehdään kunnolla. 90-luvullahan Tsui Hark nimenomaan vastasi laadukkaista martial arts-draamoista, mutta tekee nykyään aika heikkotasoisia ja surkeilla tehosteilla pilattuja kökköyksiä. Muutama poikkeus tosin onneksi löytyy niidenkin joukosta. Mutta Hermanille vaan kaikki kunnia tästä ja toivottavasti saa vapaat kädet seuraavien elokuvien parissa. En tosin tarkoita sitäkään, etteikö Hermanin 90-luvun ohjaukset olisi hyviä, päinvastoin, nehän olivat todella loistavaa katsottavaa kaikessa sairaudessaan. Mutta mies on selkeästi myös kehittynyt elokuvantekijänä niistä ajoista.
Elokuvan kuvaus on mukavan jämäkkää ja värimäärittely on tehty huolella. Voisi jopa sanoa että parasta kuvausta mitä Hong Kong elokuvissa on nähty noin viidentoista vuoden sisällä. Tai parhaiden kuvausten joukkoon kuuluvaa ainakin. Lavastus ja puvustus ovat myös onnistuneita. Näyttelijät on valittu hyvin rooleihinsa. Etenkin Huang Yi osoittaa olevansa yksi tämän hetken parhaimmista naisnäyttelijöistä Kiinassa. Dennis To oli myös erinomainen rillipäisenä Xu Xilinä, jonka jalka nousee mukavasti taistelukohtauksissa. Muut näyttelijät jäivät vähän enemmän sivuhahmoiksi, mutta ei heistä mitään pahaa sanottavaa kyllä keksi. Oli myös hienoa nähdä Xiong Xin Xin jälleen pahisroolissa. Toimintakoreografiasta vastasi Tony Leung Chiu-Hung, joka on tehnyt loistavaa jälkeä. Tuli 90-luvun parhaat mättöleffat mieleen. Tätä uskaltaa verrata jopa Jet Lin tähdittämään legendaariseen Fist of Legendiin, jossa oli hieman samankaltainen juonikuvio. Juonen osalta tämä ei toiminut tosin aivan yhtä hyvin, eikä taistelukohtauksetkaan niin loistavia olleet kuin siinä. Mutta verrata uskaltaa siis, mikä on jo aika kova juttu. Hyvät mättöleffat ovat olleet todella vähissä viime vuosina ja aina hienoa, kun joku nousee muiden yläpuolelle. Erica Leen kirjoittamassa kässärissä olisi ollut hivenen hiomista, etenkin aivan lopusta jäi hivenen laimea maku, mutta muutoin kyllä erinomaista työtä senkin osalta. Suosittelen ehdottomasti katsottavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti